Ja sitten heita ei enaa ole

Miksi jatamme unelmamme?Miten paadymme tyytymaan toisarvoiseen?Milloin tulevaisuus kaantyy menneisyydeksi?Eva Lonnbladin ja Sanna Maari Tyystin novellit huokailevat tummia savyja arkisen keveasti.Menetysten melankolia ja elaman onttous piirtavat tragikoomisen naisgallerian ajankulun rattaistossa.Teoksessa Ja sitten heita ei enaa ole luopuminen on lasna tavallisen tutuissa tilanteissa, hotellin aulabaarissa, rantasaunan lauteilla, laakedosetissa, kirkon seinista kimpoilevassa virressa, taksin takapenkilla ja pesukoneen kirjopesuohjelmassa.Elama lipuu hiljalleen ohi ja me seuraamme sivusta.Riittaako se?"e;Han liukui veteen ja veti pitkia vetoja, kaynnisti koneen. Suuren kiven jalkeen han pyorahti selalleen. Han soljui tyynen pinnan halki vaivatta ja aanettomasti, vatsa ja rinnat valkeina saarina, korvat taynna veden hiljaisuutta. Taivas oli teltta hanen yllaan, puiden latvoihin sidottu. Hengitys kulki itsestaan ja kannatteli. Han antoi kaiken muun olla."e;